SUOMEN VALLONIT 25 VUOTTA: JUHLA 15.– 16.5.2021 

FISKARS–MUSTIO

 

Arvoisa yhdistyksen jäsen,

Hallitus päätti kesän 2020 aikana kokouksessaan, että 25-vuotisjuhlat siirretään edelleen jatkuvan epidemian takia vuoden 2021 toukokuulle. Pahoittelemme tästä aiheutuvia muutoksia. Yhdistys haluaa näin omalta osaltaan vaalia jäsentensä terveyttä ja mahdollistaa mahdollisimman monen osallistumisen. Huomioikaa alla olevat uudet päivämäärät. Ohjelma on sama.

Alla on tarjolla olevat pakettivaihtoehdot sekä niiden hinnat, joita yhdistys on tukenut. Yhdistys on varannut 2021 etukäteen tietyn majoituskapasiteetin Fiskarsin ja Mustion ruukeilla vieraidensa käyttöön. Paikat täytetään sitä mukaa, kun varauksia tulee. Kannattaa siksi olla hyvissä ajoin liikkeellä, tehdä sitova varaus ja maksaa varausmaksu. Toukokuu on jo hyvin lähellä kesää ja turistisesonkia, eikä ole varmaa, että ympäristöstä löytyy silloin vapaita majoitustiloja. Yhdistys toivoo lopuksi, että kahden hengen huoneet otetaan käyttöön kaksi henkilöä per huone -periaatteella, koska periaatteessa yhden hengen huoneita ei ole tarjolla. Merkitkää ilmoitukseen selvästi, minkä paketin haluatte ja toimikaa sen mukaisesti. Tapaamme iloisissa merkeissä! Juhlien yleisteemana on 1700-luku (asiaan kuuluva pukeutuminen mahdollisuuksien mukaan). Tervetuloa mukaan!

Varaamme mahdollisuuden tehdä muutoksia tähän ohjelmaan. Uusi ohjelma tässä.

pdf Suomen Vallonit 25 vuotta, juhlaohjelma 2021

pdf Suomen Vallonit 25 vuotta, paketit ja hinnat 2021

 

Paketti A: koko ohjelma 15.-16.5.2021, sisältäen meno-paluu linja-autokuljetuksen valitulla osuudella.

Hinta A-paketille:  250 €/henkilö, all-inclusive. Sisältää:

Koko ohjelman ajalle 15.-16.5.2021

Linja-autokuljetuksen juhlapaikkakunnalle ja takaisin, ja sieltä yöpymispaikkakunnalle ja takaisin juhlapaikkakunnalle

Lounas Mustion ruukilla

Iltapäiväkahvit Fiskarsin ruukilla

Gaalaillallinen juomineen Fiskarsin ruukilla, koko ohjelma ja musiikki

Yöpyminen Mustion ruukilla, hotellihuone. Yöpyminen on 2 h huoneessa ja hinta on per/hlö

Aamiainen Mustion ruukilla

Mustion ruukin kirkko, vierailu, esitelmä ja musiikkia

Mustion Linna, opastus ja ennen sitä kuohuviinit

Kreivitär Christine Linder miehensä arkkitehti Filip Linderin kanssa tuo tervehdyksen meille

4 ruokalajin lounas Mustion Linnan Slottskrogen’issä (juomat eivät kuulu hintaan)

Linja-auto kohti Helsinki ja satamaa, ja sen jälkeen kohti Porvoota

 

Paketti B: koko ohjelma 15.-6.5.2021, mutta ei sisällä linja-autokuljetusta (oma kuljetus). Pakettihinta B: 210 €/ henkilö, all-inclusive (ei kuljetusta). Sisältää:

Koko ohjelman ajalle 5.-6.9.2020

Lounas Mustion ruukilla

Iltapäiväkahvit Fiskarsin ruukilla

Gaalaillallinen juomineen Fiskarsin ruukilla, koko ohjelma ja musiikki

Yöpyminen Mustion ruukilla, hotellihuone. Yöpyminen on 2 h huoneessa ja hinta on per/hlö

Aamiainen Mustion ruukilla

Mustion ruukin kirkko, vierailu, esitelmä ja musiikkia

Mustion Linna, opastus ja ennen sitä kuohuviinit

Kreivitär Christine Linder miehensä arkkitehti Filip Linderin kanssa tuo tervehdyksen

4 ruokalajin lounas Mustion Linnan Slottskrogen’issä (juomat eivät kuulu hintaan)

Linja-auto kohti Helsinki ja satamaa, ja sen jälkeen kohti Porvoota

 

Paketti C: Gaalaillallinen lauantai 15.5.2021 (oma kuljetus, yöpyminen ei kuulu hintaan) Pakettihinta C: 80 €/ henkilö (lauantai 15.00-00.00)

Hinta sisältää: Iltapäiväkahvit Fiskarsin ruukilla (klo 15.00), ruukin esitelmän, Fiskarsin ruukin opastetun kierroksen, gaalaillallisen ja juhlaohjelman illalla Fiskarsin ruukilla noin klo 19.30-00.00.

 

ESITELMÄ KOSKIEN KANSALLISRUNOILIJAAMME JOHAN LUDVIG RUNEBERGIA 5.2.2020 HELSINGISSÄ 

Aika: 5 helmikuuta 2020, Runebergin päivänä

Paikka: Svenska Folkskolans Vänners, Huone G18, Yrjönkatu 18, Helsinki

Robert Mattson vaimonsa Christina Tersmeden kanssa Sällskapet Vallonättlingar i Sverige -yhdistyksestä, pitivät arvostetun ja pidetyn puheen kansallisrunoilijastamme, Johan Ludvig Runebergista. Robert Mattson itse on vallonijälkeläinen, ja esiisän puolelta ollut Lövstan ruukilla Upplannissa. Christina Tersmeden kuuluu vuorimiesukuun, joka aateloitiin v. 1752. Mattsonin puheen voi lukea tästä kokonaisuudessaan: 

pdf Mattson Robert 5.2.2020

Tilaisuudessa oli 34 henkilöä, mikä oli täysi talo. Tauolla tarjoiltiin Runebergin torttuja kahvin ja teen kera. Tilaisuuden dokumentoi Henry Johansson. Yhdistyksen puheenjohtaja piti esityksen, jonka myös voi lukea yhteenvedosta.

 

Puheenjohtaja Kenneth Silver esittelee illan puhujavieraan Robert Mattsonin. Valokuva: Henry Johansson.

 

Robert Mattson esitelmänsä touhussa. Valokuva: Henry Johansson.

 Yleisöä 5.2.2020. Valokuva: Henry Johansson.

 

Kenneth Silver, esitelmä 5.2.2020, Helsinki.

Yhdistyksen puheenjohtaja piti suomenkielisen esitelmän aiheesta ”Vallonit, ruukit, sukututkimus ja DNA-tutkimus”.

Aluksi hän esitteli lyhyesti nykyisen työnsä Fiskarsin museon (Fiskarsin ruukki) projektityöntekijänä. Työtehtäviin kuuluu kapearaiteisen museorautatien suunnittelu ja Suomen vanhimman kapearaiteisen höyryveturin palauttaminen liikenteeseen matkailuvetonaulaksi noin vuonna 2023.

Fiskarsin alue kuuluu Länsi-Uudenmaalla sijaitsevaan Pohjan kunnan historialliseen vuoriteollisuusalueeseen, jossa oli suuri määrä rautaruukkeja, rauta- ja kuparikaivoksia, masuuneja ja muita teollisuuslaitoksia 1600-luvulta. Pohjan kunta oli vielä 1900-luvun alussa Suomen rautateollisuuden keskus. Fiskarsin ruukki on Suomen rautateollisuuden ja raskaan teollisuuden sydän. Siellä toimii edelleen Suomen vanhin, v. 1649 perustettu yritys, Fiskars Abp.

Ruukkien kehittäminen alkoi jo kuningas Kustaa Vaasaan aikana, joka halusi turvata maansa suurvalta-aseman tuomalla valloneja Belgian alueelta jo 1500-luvun lopulla Ruotsiin. Tuotantoa siirrettiin 1600-luvun kuluessa myös Suomeen, koska täällä oli metsiä, puuta ja vettä eli raaka-aineita. Jos raudan valmistusta kuitenkin ajatellaan teollisuusprosessina ja ympäristönä, ovat tämän päivän idylliset ruukinympäristöt aika kaukana historiallisten rautaruukkien arkipäivästä. Työ oli aina, likaista raskasta ja vaarallista, sekä miehille, naisille, että lapsille, jotka siihen usein osallistuivat. Malmia työstettiin masuuneissa raudaksi ja harkoiksi vesivoimaisilla kankivasaroilla mutta myös lihasvoimalla. Ruukeista kehittyi ajan kuluessa omavaraisia yksiköitä, jotka omana aikanaan olivat hyvinkin edistyksellisiä esim. koulutuksen ja sosiaaliturvan suhteen.

Lyhyen katsauksen jälkeen Silver kertoi siitä, että vallonien historiallista maahanmuuttoa Ruotsi-Suomeen 1500-1700-lukujen aikana, voidaan nyt ensimmäistä kertaa seurata modernin DNA-tekniikan avulla myös toiseen suuntaan eli Vallonian päin. Suomessa on ollut noin 10 vuotta valloniseuran oman jäsenen, Paavo Salosen vetämä ja FamilyTreeDNA-sivuston alaisuudessa toimiva ”Nordic Ironworks” -hanke, joihin on liittynyt ruukki- ja vallonitaustaisia suomalaisia ja ruotsalaisia henkilöitä, jotka ovat tehneet eri tasoisia DNA-tutkimuksia omasta taustastaan (yleensä isänlinjan Y-DNA). Puheenjohtaja on myös liittynyt hankkeeseen. Puheenjohtaja itse kuuluu isän puolelta Etelä- ja Keski-Euroopassa yleiseen, mutta Suomessa harvinaiseen perimätyyppiin tai ns. haploryhmään (”klaaniin”).  Tästä oppi sen, että jos tuntuu olevan ”vähän ulkona” niin syy voi olla jopa geneettinen!

Silver esitteli lyhyesti, mitä markkinoilla olevat yleiset kaupalliset DNA-testit maksavat ja kertovat henkilön perimästä, ja miten ne eroavat toisistaan ja luotettavuudessaan. Hän puhui myös siitä, miten DNA-tutkimus täydentää historiallisia arkistotietoja ja perinteistä sukututkimusta, ja voi se voi toimia sillanrakentajana. Syvällisempi esittely tapahtui isänlinjan Y-DNA:n kautta. Esiteltiin, miten tämän tutkimus on maailmanlaajuisesti kehittynyt ja kuinka arkeologisen nykytutkimuksen tai arkeogenetiikan avulla on saatu DNA-näytteitä useimmista esihistoriallista kulttuureista ja populaatiosta ympäri Eurooppaa, alkaen mesoliittiselta ajalta (noin 8000 e.Kr.). Haploryhmien ja niiden alaryhmien tutkimus on kehittynyt huomattavasti viimeisen noin 10 vuoden aikana ja niistä on olemassa ”sukupuita”. Samat perimän säännöt pätevät myös naispuolisiin henkilöihin, joille on samoin omat haploryhmänsä. Kautta historian naiset ovat olleet liikkuvaisempia kuin miehet, koska heitä on siirretty paikasta toiseen, myös vastentahtoisesti. Lopuksi esitettiin Suomessa yleiset isän linjan Y- ja äidin linja mt-DNA ryhmät sekä niiden suhteellinen jakautuminen väestön kesken, ja esitettiin yleiset teoriat näiden ryhmien alkuperästä ja saapumissuunnista. Todettiin mm., että ”Suomalainen DNA ei ole yhtenäinen kokonaisuus, vaan koostuu eri aikoina saapuneista isä- ja äitilinjoista. Aikanaan syntynyt Suomeen, mutta suurin osa on geneettisesti ”muualta” ”. 

Tätä kautta päästiin loppuhuipentumaan, jonka aikana pohdittiin lyhyesti sitä, mikä on ”suomalaista” ja voitaisiinko vallonijälkeläisten kohdalla selvittää, miten heidän geeniperimänsä on samanlaista tai poikkeaa suomalaisesta tai kuuluvatko he tiettyihin haploryhmiin? Pohdittiin, onko olemassa joku ”vallonigeeni” ja ”kromosomi”? Joka  tapauksessa, vallonimaahanmuutolla, joka oli Ruotsi-Suomen yhteisen historian ensimmäinen onnistunut maahanmuutto, on paljon annettavaa tämän päivän keskusteluun maahanmuutosta ja esim. muukalaisvihasta.  

 

 

SUOMEN VALLONIT R.Y.:N HALLITUKSEN TIEDONANTO 6.4.2020 KOSKIEN TULEVAA VUOSIKOKOUSTA 2020

Hallitus on päättänyt lykätä päivämäärälle 25.4.2020 suunnitellun vuosikokouksen päivämäärälle la 26.9.2020 klo 13.00 seuraavista syistä:

  • Suomessa vallitsee poikkeustila Covid-19 (korona) viruksen takia.
  • Hallitus ei voi taata, etteikö joku osallistuja voisi altistua Covid-19 virukselle kokoontumistilassa.
  • Poikkeustilan johdosta on vaikea järjestää tasavertaista osallistumista esim. videokokouksen kautta.
  • Kokoukseen/kokoustilaan sallittaisiin enintään 10 henkilöä.

Tämä päätös poikkeaa yhdistyksen säännöistä §9, jossa sanotaan että ”vuosikokous pidetään hallituksen määräämänä päivänä tammi-toukokuussa”. Päätös on kuitenkin SOSTE’n suosituksen ja ohjeistuksen mukainen, mikä tarkoittaa sitä, että Suomessa vallitsevan poikkeustilan takia voidaan säännöistäkin poiketa, koska tämä edesauttaa jäsenten turvallisuudesta ja terveydestä huolehtimisesta.

Hallitus  

 

SUOMEN VALLONIT R.Y.:N HALLITUKSEN TIEDONANTO 6.4.2020 KOSKIEN TULEVAA 25-VUOTISJUHLAA

Hallitus on päättänyt lykätä la-su 30.–31.5.2020 pidettäviä 25-vuotisjuhlallisuuksia päivämäärälle la-su 5.–6.9.2020:

Päätös noudattaa SOSTE’n suosituksia ja ohjeistuksia siitä, miten kokoontumisiin liittyviä asioita voidaan ja tulee käsitellä Suomessa vallitsevan poikkeustilan takia.

Yhdistyksen hallitus perustelee päätöstään lykätä 25-vuotisjuhlaansa poikkeustilalla, joka estää kokoontumisen. Yhdistys haluaa näin omalta osaltaan olla mukana huolehtimassa jäsentensä turvallisuudesta ja terveydestä.

Hallitus tulee hyvissä ajoin tiedottamaan lisää juhlallisuuksista. Huomiokaa kuitenkin, että sekä ohjelma että juhlapaikat pysyvät ennallaan (Fiskars, Billnäs/Pinjainen ja Mustio/Svartå).

Jo ilmoittautuneiden varaukset ja maksut on siirretty uuteen ajankohtaan 5.-6.9.2020. Pyydämme jo ilmoittautuneita kuitenkin tarkastamaan uuden ajankohdan sopivuuden ja tarvittaessa olemaan yhteydessä puheenjohtajaan, jos tulee muutoksia. Uudet ilmoittautujat, olkaa yhteydessä puheenjohtaja Kenneth Silveriin sähköpostitse Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.  tai puhelimitse 050-350 38 75.

Ilmoittautuneita on jo 20 henkilöä, ja mitä useampi meitä on, sitä hauskempi on tapahtuma!

Hallitus  

 

(SOSTE: Suomen sosiaali ja terveys r.y on valtakunnallinen kattojärjestö, joka kokoaa yhteen yli 230 sosiaali- ja terveysalan järjestöä sekä useita kymmeniä (75) muita yhteistyöjäsentahoja.

SOSTE on yhdessä jäsenjärjestönsä kanssa rohkea vaikuttaja ja asiantuntija, joka rakentaa sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden edellytyksiä, osallistumismahdollisuuksia sekä oikeudenmukaista ja vastuullista yhteiskuntaa. Katso kotisivut  https://www.soste.fi/) 

 

 

SUURI VALLONIHISTORIASTA JA KULTTUURISTA KERTOVA SANOMALEHTIARTIKKELI JULKAISTIIN VASABLADETISSA 7.7.2019 

Vasabladet julkaisi kesällä heinäkuun 7. päivänä 2019 suuren puheenjohtaja Kenneth Silverin kirjoittaman artikkelin vallonikultuurista ja vallonien onnistuneesta maahanmuutosta. Kenneth Silver on ammattihistorioitsija ja filosofian tohtori. Ota artikkeli talteen ja käytä sitä markkinoinnissa ja jäsenten hankinnassa yhdistykselle!

 pdf Vasabladet 7.7.2019

 

PERINTEINEN JOULULOUNAS 23.11. 2019

Vallonien joululounas Helsingissä

Valloniyhdistyksen joululounas vietettiin tänä vuonna 23.11.2019 Hotel Arthurissa, johon 29 henkeä osallistui. Belgian suurlähettiläs Suomessa Carl Peeters ja varasuurlähettiläs Karel Tousseyn kunnioittivat läsnäoloillaan joululounasta. Tämä oli jo toinen kerta, kun suurlähettiläs osallistui joululounaaseen ja siitä on täten muodostunut traditio. Sekä suurlähettiläs, että varasuurlähettiläs olivat iloisia ja rentoutuneita ja kävelivät ympäri tervehtien kädestä muita iloisia osallistujia. Kabinetti, jossa istuimme, oli täynnä viimeistä paikkaa myöten ja tunnelma nousi pian erittäin hyväksi.

Jokunen puhe pidettiin ja alkajaisiksi kuultiin Vallonihymni, ja sen jälkeen puheenjohtaja Kenneth Silver toivotti kaikki tervetulleiksi eri kielillä. Vastapuheessaan suurlähettiläs totesi olevansa iloinen voidessaan osallistua jälleen, joskin tällä kertaa vierailu oli hiukan lyhyempi, kun velvollisuudet ja matka kutsuvat Belgiaan. Lisäksi suurlähettiläs toi esiin, että kevätkokous suurlähetystössä organisoidaan huhti-toukokuussa Valloniyhdistyksen jäsenille. Kaikki yhdistyksen jäsenet ovat sydämmellisesti tervetulleita!

Varasuurlähettiläs jäi koko lounaan ajaksi, mikä oli mukavaa. Hän näytti viihtyvän. Puheensorinasta päätellen kabinetissa oli paljon keskusteltavaa osallistujien kesken.  Hetken päästä maukas ruoka saapui. Ruokailu oli hyvin organisoitu erikoisruokavalioita ja allergioita ajatellen. Kaikki saivat mitä tarvitsivat ja toivoivat.

Ohjelmaa oli myös tarjolla, Jan-Erik Elfving ja Karin Sandqvist lauloivat ja soittivat joulumusikkiia seitsemällä kielellä, yhteislaulua ranskaksi ja sololaulun per henkilö, myös ranskaksi. Tämä kohotti tunnelmaa entisestään, ja kaikki olivat iloisia musiikkitarjonnasta.

Myöhemmin puheenjohtaja Kenneth kertoi tulevasta ohjelmasta, varsinkin 25-vuotisjuhlasta Fiskarssissa 30.-31.5.2020, ja kutsui suullisesti suurlähettilään ja varasuurlähettilään juhliin, ja tietysti myös yhdistyksen jäsenet. Marja-Liisa Ruohtula tarjoili informaatiota valloneista eräissä puheenvuoroissa, mikä oli mukavaa. Henry Johansson toimi ’hovivalokuvaajana’ ja ikuisti lounaan kamerallaan.

Vähän päästä lounasosallistujat kiittivät päivän tapahtumista ja lähtivät kotimatkalle, tyytyväisinä ja iloisina saatuaan tavata ystäviä ja tuttuja. Tilaisuus oli onnistunut!

Tulevana vuonna varmasti lisää, joululounashan on traditio!

Organisoija ja kirjoittaja

Jan-Erik Elfving

 

Suomen Vallonit kokoontuivat Tiedekeskus Heurekaan Vantaan Tikkurilaan 19.10.2019

Lauantaina lokakuun 19. päivänä Suomen valloneista kokoontui viiden henkilön ryhmä Tiedekeskus Heurekaan Vantaan Tikkurilaan tutustumaan keskuksen 30-vuotisjuhlanäyttelyyn, jonka aiheena oli dinosaurusten aika ja dinot.

 Oli vaikuttavaa tulla niin lähelle dinosauruksia, jotka olivat suurimpia milloinkaan eläneitä eläimiä. Aitojen dinosaurusfossiilien ja luurankojen lisäksi näimme dinosaurusrobotteja, jotka oli rakennettu pehmeästä muovimaisesta aineksesta, ja jotka oli väritetty oletettavasti luonnonmukaisen näköiseksi. Sauropodi ja kasvissyöjä Bracchiosaurus saattoi kasvaa jopa 13–25 m pituiseksi ja oli kahden kirahvin korkuinen. Varmaan tunnetuin dinosaurus on Tyrannosaurus Rex, joka on tuttu elokuvasta Jurassic Park sekä Velociraptor. Vitriineissä oli hampaita ja luita, jotka saivat kävijöissä aikaan kunnioitusta. Yksi ainoa Etelä-Amerikassa löytynyt selkänikama painoi noin 700 kiloa! Tiedämme, että se kuului kaikkien aikojen suurimmalle sauropodille.

Eläimet oli sijoitettu aidon tuntuiseen ”luontoon”, jossa oli maata, kiviä ja kasvillisuutta. Lapset saattoivat ratsastaa joidenkin eläinten päällä. Jotkut eläimet liikuttivat pitkää kaulaansa ja leukojaan sekä ääntelehtivät aidon tuntuisesti, ikään kuin pelotellakseen perheen pienempiä. Seinille oli heijastettu metsän kuvioita ja tuulta, sadetta ja joskus salamoita, ukkosta ja rajuilmoja; luonnollisesti kuulimme myös aitoa lehtien ja ruohon aiheuttamaa kahinaa ukkosen tahdittamana. Kaikki, jotta esitys olisi toden tuntuinen.

Tiedämme, että dinosauruksia oli melko helakan värisiäkin ja osalla oli sulat. Kehitys 240 miljoonan vuoden takaa, Trias-Jura-Krita – kaudelta, näytettiin opettavaisella tavalla.

Dinosaurusten lisäksi tutustuimme magnetismiin, sähköön ja erilaisiin maapalloon liittyviin ilmiöihin kuten vetovoimaan, ilmaan, valoon ja erilaisiin ääniin. Lapset rakensivat keskittyneinä tuotoksiaan palikoista ja pienesineistä. He saivat myös kokeilla luurangon osien esiin harjaamista ja fossiilien ”löytämistä” hiekkalaatikossa. Siellä istuivat tulevaisuuden arkeologit!

Antoisan matkan viimeinen ohjelmanumero oli elokuva Planetaarioissa, joka käsitteli maailmankaikkeutta ja Cern-kiihdytintä Sveitsissä.

Karin Sandqvist

varapuheenjohtaja

 

 

Matkakertomus (Jan-Erik Elfving, Vaasa)

Vallonimatka Ruotsin Upplantiin 12.-15.9.2019

 

Meitä oli 12 matkalle lähtijää ja tarkoituksenamme oli tutustua Ruotsin Upplannin valloniruukkeihin. Tarkoitusta varten Jan-Erik Elfving ja Karin Sandqvist olivat jo kesäkuussa tehneet 2019 tiedustelumatkan alueelle saadakseen hyvän yleiskuvan ehdottaakseen mitä kannattaa nähdä. Näin myös tehtiin ja hyväksyttiin.

Ryhmä kokoontui Turun satamaan noustaakseen laivaan torstai-iltana 12.9. Matkalaiset olivat hyvällä tuulella ja iloisia; olivathan he menossa tapaamaan vanhoja ystäviä ja luomaan uusia tuttavuuksia. Mukana oli myös kolme hiljan jäseneksi liittynyttä. Laivamatka Turusta Tukholmaan Silja Linen m/s Baltic Princessillä oli hieno. Kaikki nauttivat hyvästä ruoasta ja seurasta. Laiva saapui Tukholmaan Värtanin satamaan varhain aamulla, ja siksi herätys oli jo klo 04.00-05.00 välillä aamulla.

Linja-auto odotti meitä terminaalin edustalla Tukholmassa jo klo 06.00 laivan aikaisen saapumisen takia ja lähti kuljettamaan meitä Upplantia kohti. Uppsalan kohdalla poikkesimme päätieltä ja tulimme maaseutumaisemiin, missä edelleen oli vehreää ja tuuheaa siitä huolimatta, että olimme jo syyskuun puolivälissä.

Saavuimme pian ensimmäiseen kohteeseemme Österbyn ruukille. Olimme ajoissa paikalla ja jouduimme siksi odottmaan tunnin verran opastamme Eva Wredeä, joka on suomenruotsalainen. Saimme ensimmäisen tietopakettimme vallonipajan yläkerrassa. Ruukki sellaisenaan oli perustettu jo Kustaa Vaasan aikana ja oli erikoistunut sotatarvikkeiden valmistukseen. Ruukin omistajiin kuuluu Louis De Geer, Claes Grill sekä Per Olof Tamm. Eva kertoi raudan tiestä Dannemoran kaivoksesta, joka sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä ruukista. Dannemorassa oli aikanaan maailman suurimpiin kuuluva rautamalmiesiintymä, jonka rautapitoisuus oli yli 50 %. Saimme kokeilla magnetiittimineraalin painoa ja sen magneettisuutta kiinnittämällä modernin magneetin malminkappaleen kylkeen.

 

 

Österbyn ruukki. Kuva: Kenneth Silver 2019

 

Tietopaketin jälkeen suuntasimme ulos, jossa tapasimme mestaripelimanni Esbjörn Hogmarkin, joka soitti itse tehtyä avainharppua ja osoitti taitojaan. Esbjörnin soitin soi ihanasti ja hänelle oli myönnetty taidoistaan huomionosoituksena kuninkaallinen mitali. Tämän jälkeen saimme veljen, Sture Hogmarkin ja kolmen muun sepän toimesta käytännön demonstraation siitä, miten tankorautaa oikeasti taottiin entisöidyn vasaran avulla. Pajan vasara oli Sture Hogmarkin entisöimä. Vasara toimi vesivoimalla. Paja itsessään on maailman ainoa säilynyt ja toimiva vallonipaja. Erittäin mielenkiintoista. Saimme myös tutustua palkeisiin, joilla puhallettiin ilmaa ahjoon. Tutustuimme myös lepotupaan (labbyt), joissa sepät saattoivat levätä kolme tuntia kolmen tunnin työvuoron jälkeen. Vuorotyö jatkui taukomatta ympäri vuorokauden kuutena päivänä viikossa. Sunnuntai oli vapaapäivä.

 

 Österbyn ruukki, pelimanni Esbjörn Hogmark. Kuva: Kenneth Silver 2019

 

Kiitettyämme seppiä näytöksestä jatkoimme matkaamme kohti sepänasuntoa ja saimme sielläkin opastuksen. Oli mielenkiintoista nähdä hyvin säilynyt 1800-luvun vallonityylinen työläiskoti. Keittiön lisäksi, jossa suurin osa toiminnoista tapahtui, oli yksi huone, ”salonki”, jossa oli paremmat huonekalut ja muita kalleuksia, joita perheellä saattoi olla. Naisten tehtävät olivat usein moninaiset ja raskaat. Kodin hoidon lisäksi he kuljettivat mm. ruokaa pajalle, hoitivat lapset, keittiöpuutarhan ja eläimet (perheellä saattoi olla lehmä, porsas, kanoja jne.) sekä paljon muuta. Monella oli kodissaan myös ompelukone. Vallonilapsilla oli mahdollisuus käydä koulua yli 200 vuotta ennen kuin koulunkäynnistä tuli pakollinen Ruotsissa ja Suomessa. Naiset ja lapset osallistuivat tämän lisäksi myös tuotantoon ja raudan valmistukseen. He esimerkiksi lajittelivat ja murskasivat malmia ahjoa ja masuunia varten. Ennen kuumentamista malmi rikottiin nyrkinkokoisiin kappaleisiin. Tämä työvaihe tehtiin käsityönä moukarilla, ja usein naisten toimesta. Kuumentamisen jälkeen (rikin poistamiseksi) malmi murskattiin edelleen saksanpähkinän kokoisiksi kappaleiksi. Tämä työvaihe tehtiin käsivasaralla ja se oli lasten tai vähemmän työkykyisten tehtävä (Lähde: Lars Hansén, Glömda vallonyrken, Vallonska rötter, s. 73.)

Sepän asunnon jälkeen kävelimme kohti Österbyn kartanoa. Kartanon alakerta ei ole asuttuna ja sieltä puuttuu huonekaluja, mutta oli muuten melko hyvässä kunnossa. Kartanon yläkerrassa toimii konttori. Kartanoa ympäröivä ranskalainen puutarha oli olosuhteisiin nähden hyvin hoidettu. Paikalla on ollut aikojen kuluessa kolme päärakennusta, joista yksi pienempi oli puinen, ja on sittemmin kadonnut. Toinen on nykyisen, suuren kartanon siipirakennus. Siivessä on tänä päivänä majatalo ”Gammel Tammen”, joka on saanut nimensä suositun patruunan ja ruukinomistajan Tammenin mukaan. Kolmas ja nykyinen kartano on ollut käytössä 1800-luvulta. Ruukki lopetti toimintansa 1983.

Österbyn ruukin esittelykierroksen jälkeen lounastimme. Majatalon pitäjät olivat ymmärtäneet saapumisaikamme väärin, joten jouduimme odottamaan jonkin aikaa ennen kuin ruoka saapui. Nautimme maittavan aterian viihtyisässä majatalossa ja levähdimme kierrosten välissä. Viivästys ei kuitenkaan vaikuttanut loppupäivän aikataluumme.

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Lövstan ruukki, joka on hyvin pitkään ollut De Geer suvun omistuksessa. Lövstan ruukilla on perinteitä 1500-luvulta, ja vuonna 1626 De Besche ja De Geer ottivat ohjakset käsiinsä vuokraamalla ruukin. Lövsta oli Ruotsin suurin ruukki aikavälillä 1700–1840.  Lövsta joutui laajamittaisen hävityksen kohteeksi venäläisten toimesta Suuren Pohjan sodan – Ison Vihan aikana, kun joukot hävittivät Upplantia kesällä 1719. Myös kartano poltettiin, mutta se saatiin jälleenrakennettua jo 1730. Enimmällään ruukilla työskenteli noin 1300 ihmistä. Oppaamme Ingemar Nilsson tutustutti meitä kartanoon, joka oli De Geerien omistuksessa 1980-luvulle. Nykyään kartanoa hallinnoi säätiö. Huoneissa on lukemattomia maalauksia aikaisemmista perheenjäsenistä, ensimmäisestä Loius De Geeristä alkaen. Kartanon yhteydessä on myös ainutlaatuinen 1700-luvun kirjasto, tutustumisen arvoinen nähtävyys. Lövstalla on ollut kuninkaallisia vieraita kruununprinssi Kustaan toimesta (Kustaa III). 1900-luvulla toiminta hiipui ja 1930-luvulla viimeinen vallonipaja purettiin. Työläisten ja vallonien asunnot ovat edelleen jäljellä, tosin ne ovat usein yksityisomistuksessa.

 

 Lövstan ruukki, kartano. Kuva: Kenneth Silver 2019

 Lövstan kartanon keittiön kupariaarteet. Kuva: Kenneth Silver 2019

 

Saimme lopuksi nähdä kirkon, joka huokuu kalvinistista yksinkertaisuutta, johon kuuluu vähäinen koristelu. Poikkeuksen muodostavat kuuluisat Cahmanurut (Johan Niclas Cahmnanin mukaan, joka eli 1679–1737) sekä alttarin ympärys, jossa De Geer – suvun vaakuna sijaitsee. Oli juhlallista nähdä kirkko ja alttari. Vallonisepillä oli kirkossa oma aitionsa, jossa he istuivat ja josta käsin he saattoivat lukea saarnamiehen huulet. Sepät olivat nimittäin usein tulleet kuuroiksi, joten huulien lukeminen oli ainoa tapa saada jotakin talteen sanotusta sanomasta. Tavalleen uskollisina Jan-Erik ja Karin lauloivat laulun ”Gaudeamus igitur”, testatakseen kirkon akustiikan, ja he saivat matkalaisilta tukea pyrkimyksilleen.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Lövstan ruukille saapui vuonna 1945 nääntynyt joukko juutalaisia pakolaisia, jotka olivat selviytyneet hengissä Auschwitzin (Puola) keskitysleirin kauhuista saamaan hoitoa ja rehabilitointia.

Päivän kolmas ja viimeinen pysähdyspaikka oli Söderforsin ruukki, johon saavuimme noin 15 minuuttia aikataulusta jäljessä. Oppaamme Gunnar Tollanderia oli varoitettu etukäteen viiveestä, joten hän oli hyvällä tuulella. Saimme nopean tutustumisen Söderforsin mallikaupunkiin jalan. Talot olivat kuin Ranskasta ikään. Näimme myös kahdesta suuresta ankkurista ja puusta yhdistämällä tehdyn muistomerkin, joka oli 4-5 metriä korkea. Ankkureiden paino oli 5 000 kg kappale. Ankkurit olivat mallia, jota valmistettiin Ruotsin laivastolle Söderforsin ruukilla.

Ruukki perustettiin jo vuonna 1676 herra Claes Depken toimesta, myöhemmin aateloituna nimellä Anckarström. Sattuneista syistä suku muutti myöhemmin nimekseen Lövenström. Vuosina 1748–1907 ruukki oli Grillin suvun omistukseen, joka halusi rakentaa ruukista malliyhteiskunnan. Siihen kuului esimerkiksi englantilainen puutarha, joka on edelleen osittain olemassa. Meille näytettiin myös sepänasuntoa, joka on säilynyt suhteellisen hyvin 1800-luvun asussaan. Oli mukava nähdä sekin. Tänä päivänä on Söderforsissa toimiva uusi ruukkilaitos, jonka omistaa, mielenkiintoista kyllä, ranskalainen yritys.

Kiertokäynnin jälkeen kirjauduimme kartanoon ja huoneisiimme, jotka olivat hienoja ja korkeatasoisia. Hetken levon jälkeen nautimme kartanon viihtyisässä ravintolassa kolmen ruokalajin illallisen, joka sekin oli hyvin korkeatasoinen. Kaikki olivat tyytyväisiä ja viidyimme ruoan ja pöydän ääressä noin kolme tuntia keskustellen päivän tapahtumista. Seurue vetäytyi yöpuulle klo 21.00 jälkeen, koska päivä oli ollut pitkä ja edessä oli jälleen aikainen herätys.

Seuraavan päivän ohjelmaan kuului lisää ruukkeja ja miljööitä. Olimme sopineet tapaamisesta ruotsalaisten kanssa Strömsbergin ruukilla, sillä he olivat omalla kiertuellaan Upplannin ruukkeihin tutustumassa. Yhteistapaamisesta ja päivän viettämisestä oli sovittu jo toukokuussa 2019. Ruotsin vallonit olivat laatineet päivän ohjelman, joten liityimme vain heidän seuraansa. Oli mukava tavata ruotsalaisia ystäviä ja tuttavia, joihin olimme osittain tutustuneet heidän Suomen matkan yhteydessä toukokuussa 2019 Itä-Uudellamaalla. Ruotsalaisten ryhmä oli suuri. Heitä oli jopa 60 henkeä, mutta tämä ei haitannut meidän 12-henkisen suomalaisen ryhmän toimintaa tai intoamme tehdä itseämme tunnetuksi tai paikkoihin tutustumista. Ruotsalaisten joukossa oli myös Louis De Geer Sigrid-vaimoineen, joihin meillä myös oli iloa tutustua. Ruotsalaisten seuruetta johti puheenjohtaja Anders Herou. Opas Thomas Lindström johdatti ruukin alueella tekniikasta kiinnostuneita ja toinen historiaan keskittynyt ryhmä teki oman ruukkikierroksen.

Ruukki perustettiin vuonna 1643 ja se tuotti muskettipeltiä aseisiin. Siinä vaiheessa kun sota ei enää vaatinut niin paljon peltiä, tuotanto siirtyi tankorautaan. Sen tuotanto päättyi 1920. Vuonna 1734 ruukin toiminta siirtyi De Geer – perheen haltuun. Viimeinen ruukinpatruuna oli Hemming Wachtmeister, joka johti toimintaa vuoteen 1920 asti. Kaikki toiminta päättyi lopullisesti vuonna 1961.

Saimme tutustua myös keskeneräiseen masuuniin ja pajaan, johon oli kerätty vanhempaa ja uudempaa sepänkalustoa. Oli helppo kuvitella, etteivät olosuhteet sepän työn ympärillä olleet kovinkaan ihanteelliset, koska kaikki työ oli käsityötä ja raudan takominen vaati lihaksia. Tietojen mukaan, voimakkaimmat sepät työskentelivät juuri pajassa. Ruukkien toiminnan aikana erityisesti 1600- ja 1700-luvulla tarvittiin suuria määriä puuhiiltä. Masuuniin tarvittiin raudan sulatukseen 2 m3 hiiltä 20 minuutin välein, siis vuorokaudessa 144 m3. Hiilentekijöillä oli todellinen kiire pysyäkseen tuotannon mukana! Tämän lisäksi paja tarvitsi 100 m3 hiiltä viikossa. Hiilitalo on ainoa säilynyt puurakennus. Masuuni on revitty ja jäljellä nähtävänä on vain noin 100 vuotta sitten pystytetty, osittain valmistunut masuuni. Normaalisti masuuni olisi ollut noin 15 m korkea.

Esittelyn jälkeen nautimme lounaan ruukilla. Ilmassa oli miellyttävää puheen sorinaa, kun istuuduimme tutustumaan toisiimme ja vierustovereihin.  Lounaan jälkeen matka jatkui viimeiseen kohteeseemme Ullforsin ruukille. Asettauduimme kauniissa säässä pihamaalle, jossa oppaamme puheenjohtaja Britt kertoi Ullforsin ruukin kohtaloista ja seikkailuista, siitä, mitä tänään on jäljellä, ja miten jäljellä olevaa ylläpidetään ja kenen toimesta. Ullforsissa on vilkasta toimintaa ympäri vuoden. Ruukin kiertokävelyn aikana näimme käytöstä poistetun ns. Mumblingvasaran ja puusepänverstaan. Verstas oli jäänyt 1900-luvun vaihteen asuun. Siellä oli runsaasti työkaluja ja jopa hihnavetoisia työjkaluja kuten tasohöylä, pylväspora ja sorvi.

Ruukilla oli vuonna 1901 suuri tulipalo, joka teki pahaa jälkeä. Palon seurauksena omaisuutta siirrettiin ns. tulenkestäviin rakennuksiin, jotka olivat kivisiä ja joissa oli metalliset ikkunaluukut. Ruukin toiminta loppui 1920-luvulla ja sen osti Stora Kopparbergs Bergslag Ab, joka hamusi itselleen ruukin metsäomistuksia. Hemming Wachtmeister oli täälläkin viimeinen patruuna. Ruukilla oli paljon nähtävää ja koettavaa, mikä oli mielenkiintoista.

Esittelykierroksen jälkeen iltapäivällä ryhmäläisillä oli yhteinen kahvituokio, jonka yhteydessä Suomen Vallonit r.y.:n puheenjohtaja Kenneth Silver esitti ruotsalaiselle sisarjärjestölle, Sällskapet Vallonättlingarille kutsun Suomeen viettämään yhdistyksemme 25-vuotisjuhlaa Fiskarsin ruukkiin toukokuussa vuonna 2020. Paikallinen yhdistys oli ystävällisesti järjestänyt kahvit. Kahvittelun jälkeen alkoi paluumatkamme kohti Värtanin satamaa, johon saavuimme hyvissä ajoin ja hyvässä järjestyksessä.

Jo sataman odotustilassa totesimme, että laivalla tulee melkein tungosta. Astuimme laivaan, Silja Linen m/s Galaxyn kyytiin. Hetken levättyämme siirryimme aterioimaan Grand Buffetiin. Ruoka oli herkullista. Varsinainen matka Tukholmasta Turkuun oli rauhallinen, suuresta matkustajamäärästä huolimatta. Saavuimme Turkuun aikataulun mukaisesti noin klo 07.00 sunnuntaiaamuna 15.9. syötyämme aamiasta laivalla. Tavan mukaan herätys oli varhain...

Sanoimme hyvästit sataman terminaalissa ja toivotimme toisillemme hyvää paluumatkaa, joka jatkui kaatosateeseen. Sinänsä tämä oli ihmeellistä, koska Ruotsissa oli joka päivä aurinkoista; lähdimme saateesta ja saavuimme sateeseen, mutta paikan päällä Ruotsissa oli kesäisen aurinkoista ja kaunista koko ajan.

Kaikkien mukana olleiden mielestä matka oli erinomaisen onnistunut, hyvin suunniteltu ja toteutettu, ja se sujui aikataulujen mukaisesti ja hyvässä järjestyksessä. Meillä oli paljon nähtävää ja koettavaa, monia upeita tapaamisia, paljon sulatettavaa ja tietoa valloniruukeista. Tämä kaikki innosti uusien matkojen suunnitteluun!

Matkalle oli mukana: Kenneth Silver (suomen kielinen käännös), Minna Silver (suomen kielinen käännös), Jan-Erik Elfving (matkan järjestäjä/matkajohtaja/kirjoittaja), Karin Sandqvist (järjestäjä/kirjoittaja osin), Tero ja Tuulikki Hakkarainen, Aulikki Ullgren ja Kauko Heinoja, Marja-Liisa Ruohtula, Kurt Pousár, Henry Johansson sekä Anita Ismark.

 Iloiset matkalaiset ja Suomen Vallonit r.y.:n jäsenet Ullforssin ruukilla 14.9.2019. Kuva: Kenneth Silver.

 

 

OSALLISTUJIEN AJATUKSIA MATKASTA

 

Tero ja Tuulikki Hakkarainen:

“Antoisa ruukkikierros hyvässä seurassa. Erittäin hyvin järjestetty matka.

Paljon näimme ja koimme. Uusia tuttavuuksia solmittiin.

Mielenpainuvia oilivat erityisesti vasaranäytös Österbybrukissa sekä Lövstassa kirkko Cahman-urkuineen ja kartanosesittely.

Yöpyminen ja illallinen viehättävässä Söderforsin kartanossa oli elämys.

Kiitos Jan-Erik!”

 


Kurt Pousár:

1 Vi var dussinet fullt

Som omvårdat hult

Vår förfaders anor

Att under vallonska fanor

Jobba som järnkonsult

 

2 Vi reste till Sveden

För att på platserna se den

Lämning som fanns

Lite varstans

Eften den vallonska smeden

 

3 Truppen leddes av Kenneth å hans Minna

Reseledningen var Jan å Karin, hans kvinna

Tero å Tuulikki

Kauko å Aulikki

Marja-Liisa, Anita, Henry å Kurt kunde vi också finna

 

4 Österbybruk till först vi såg

Till fiolspel av en knappolog

Dunket med hammare

Titten i sovkammare (Labby?)

Mycket att komma ihåg

 

5 Lövstabruk med stilig park

Kunde ha passerat en oligark

Sen en parad

Av tavlor en myriad

Av döda typer å kanske nån monark

 

6 Så vart det kväll på Söderfors gård

Med utmärkt förplägnad å annan vård

I goda sängar

Till Nukkumattis ängar

Vi levde som Lady å Lord

 

7 Nu skulle vi ge Strömsberg ett kik

Som krävde helt ny logistik

Då 60 valloner

Med svenska toner

Kom med i vår teknikmusik

 

8 Ullfors bruk var vårt sista stopp

Em mumblingshammare som gett opp

Några f.d. hus

Ett å annat krus

Å sist blev det fika med dopp.

 

9 En minnesvärd resa det var

Många är de järn vi i elden har

Milor med kol

Stänger av stål

Fanns på fädernas repertoar

 

10 Hjärtligt tack ska styrelsen ha

Ett genom lyckat arr det var

Å reseledarn Jan

Bättre få, man ej kan

För honom ett enfaldigt men varmt HURRA!

Runan ristade Qrt

 

 

Kenneth Silver:

Yhdistyksen sihteeri Jan-Erik Elfving puolisonsa, varapuheenjohtaja Karin Sandqvistin kanssa hoitivat ansioituneesti matkaan liittyvän pohjatyön ja käytännön toteutuksen. Heidän matkaselostuksensa on tämän artikkelin osana, joten se puhukoon puolestansa matkan onnistumisesta. Itse matkustin puolisoni Minna Silverin kanssa ensimmäistä kertaa tutustumaan – tässä muodossa – Ruotsin valloniruukkeihin, vaikka Upplanti ja Uppsalan tienoo sinänsä ovat meille entuudestaan tuttua aluetta.

Ensimmäisenä mieleeni tuli se, että Ruotsissa puhutaan ”valloniruukeista”, mutta meillä termi ei ole vakiintunut suomalaiseen historiankirjoitukseen. Puhumme yleisesti ottaen vain ”valloneista”, joita aikojen kuluessa tuli runsaasti Suomen ruukeille. Tiettynä aikoina, esim. 1700-luvulla Fiskarsissa, kaikki vasarasepät saattoivat olla valloneja.

Joka tapauksessa, omat odotukseni matkan suhteen olivat siis melko korkealla, koska tämä matka oli myös samalla ensimmäinen varsinainen matka omille juurilleni ja esi-isieni maisemiin Ruotsissa. Tiesin toki aiemmin tämän vuoden alussa tehdyn DNA-testin kautta, että isoisäni edustama sukuhaara lähti alunperin Länsi- ja Keski-Euroopasta. Historiallisena keskusalueena on Ranska, Belgia, Hollanti ja Pohjois-Saksa, josta myös saapui seppiä Ruotsi-Suomeen.

En matkan aikana voinut olla ihmettelemättä erityisesti sitä, että kuinka edistyksellisiä rautaruukit omana aikanaan loppujen lopuksi olivat. En kuitenkaan ajatellut sitä, että vallonit muuttivat Ruotsi-Suomen ja Keski-Euroopan historian kulkua tekemällä merkittäviä sotateknisiä innovaatioita, jotka tekivät Ruotsi-Suomesta suurvallan jo 1600-luvulla. Sekään ei ollut päällimmäisenä, että he olivat mukana luomassa pohjan Ruotsi-Suomen tulevalle raskaalle teollisuudelle ja koko metalliteollisuudelle, mikä sinänsä on huikea saavutus pienelle vähemmistölle.

Ajattelin, että mitäköhän näiden esi-isien mielessä oikein liikkui, kun he saapuivat Keski-Euroopan melko leudoista sääoloista Pohjolan lumisiin pystymetsiin ankarien talvien ja sääolosuhteiden ryöpytettäviksi. Valloneilla on täytynyt olla melkoinen itsekuri, motivaatio ja sosiaalinen joustavuus. Kun nyt olen löytänyt sukututkimuksen ja vallonihistorian kautta palasen uutta identiteettiäni, huomaan perinneeni monia varmaan heilläkin olleita ominaisuuksia. Mutta tämä ”vallonigeeni”, jolla sopeutuu Pohjolan paikalliseen ilmastoon ja on aina sosiaalisesti joustava, on kyllä hypännyt minun yli.

Vallonit eivät aluksi puhuneet paikallisia kieliä; he asuivat ruukeilla keskellä metsää; tunnustivat erilaista kristinuskon suuntausta kun paikalliset, elivät omissa, melko suljetuissa yhteisöissään, joissa ammatti periytyi isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle, eikä heillä käytännössä ollut paljoakaan yhteyksiä paikalliseen väestöön. On heillä ajoittain varmaan ollut aika orpo olo. Sinänsä ei olekaan ihme, että moni veti tilanteesta omat johtopäätöksensä ja aloitti vaivalloisen matkansa takaisin kotikonnuilleen. Tuttu tunne sekin.

Matkan aikana jotenkin näiden ruukkien yhteisöllinen ja sosiaalinen luonnen avautui minulle, ehkä osin uudellakin tavalla. Tavallaan tämä varmaan johtui siitä, että Ruotsin ruukit ovat usein kokonaisuutena paremmin säilyneitä ja sen on helpompi hahmottaa ja tätä kautta arvostaa. Ruukinpatruunat eivät nimittäin vain panostaneet kauniiseen ympäristöön, arkkitehtuuriin, taiteeseen, tieteeseen ja sivitykseen. Ruukkien piti tuottaa tulosta, mutta oli myös tärkeää, että ihmisten olisi ruukissa hyvä olla, hyvä tehdä työtä, hyvä asua, siis voida niin hyvin kuin olosuhteisiin nähden saattoi voida. Ajatelkaapa, jos nykypäivän yritykset ajattelisivat työntekijöitään ja heidän hyvinvointiaan samalla tavalla!

Ruukkien lapsilla oli mahdollisuus käydä koulua yli 200 vuotta ennen kuin koulunkäynti tuli pakolliseksi valtakunnassa. Voi vain spekuloida, oliko tällä yleiskoulutuksella merkitystä siihen, että vallonit pystyivät luomaan niin paljon merkittävää tieteen, taiteen, tekniikan ja teollisuuden alalla muuhun väestöön verrattuna? Heillä oli myös mainittu sosiaalinen verkosto ja turva ennen nyt kuuluisan pohjoismaisen sosiaaliturvan syntyä, joka piti omistaan huolta vaikka kuolemantapauksen sattuessa. Ihmiset välittivät tuolloin oikeasti toisistaan. Oli työmarkkinat ja kirjalliset sopimukset ennen ammattiyhdistysliikkeitä ja kollektiivisia työsopimuksia, sopimuksia, joista oikeasti pidettiin kiinni. Oli sairaaloita, lääkäreitä ja sai lääkkeitä, jos tarvitsi. En ole kuullut kerrottavan, että joku olisi törmännyt mainintaan, että ruukeilla olisi koskaan ollut yhtään lakkoa vallonien toimesta, joten he lienevät yleisesti ottaen olleet melko tyytyväisiä oloihinsa. Jos kaikista varotoimenpiteistä huolimatta koti-ikävä kuitenkin yllätti, maksettiin matkakorvaukset ja kotiuttamisrahat. Tämä kaikki on täysin mykistävää 1600-1800 –lukujen historiassa, kun muu ympärillä oleva maailma oli tiukasti talonpoikainen ja eli paikoin jopa maaorjuuden tasolla. Viimeisenä, mutta ei vähäpätöisimpänä asiana tuli mieleen, että valloneille oli epävirallisesti myönnetty uskonvapaus tai erillisoikeus harjoittaa omaa uskontoaan Ruotsi-Suomen valtakunnassa, joka oli kaikkea muuta kuin suvaitsevainen muita väestönryhmiä kohtaan. Mikään muu vähemmistö Ruotsi-Suomessa ei koskaan saanut vastaavanlaista erivapautta, mikä tietenkin johtui vallonien strategisesta merkityksestä koko Ruotsi-Suomen teolliselle tuotannolle, taloudelle ja armeijan kehittämiselle.

Tietenkin on hyvä muistaa, että aika kultaa muistot. Ellei ole varovainen, nykypäivä myös vääristää helposti historiallista perspektiiviä. Meidän modernien ihmisten silmissä on nähdä vain kauniit ja hyvinhoidetut ruukit ranskalais- ja keskieurooppalaisvaikutteisine taloineen ja suorine katuineen. Ruotsissa turistimatkankin aikana keskiverto kävijä saa nopeasti hyvän yleiskuvan historiallisen rautaruukin toiminnasta. Mutta kun matkan aikana Österbyn ruukilla kuunteli 10-15 minuuttia yhteen menoon vesivoimalla toimivaa ainoata entisöityä vallonitankovasaraa, katseli minkälaisessa kopperossa neljä seppää ja mestariseppä nukkuivat ympärivuorokautisen vuorotyönsä aikana kolme tuntia, sekä näki Lövstan ruukin kirkossa seppien oman aition, jossa he istuivat viistosti alttariin nähden, jotta pystyivät lukemaan saarnajan huulet, koska eivät työperäisten vammojen takia kuulleet enää normaalia puhetta, saa vähän erilaisen näkökulman, josta romantiikka karsiutuu nopeasti pois.

Työ rautaruukeilla oli fyysisesti äärimmäisen kovaa ja vaativaa, myös naisille ja lapsille, jotka hekin osallistuivat teolliseen tuotantoon. Tämä olikin vielä sitä aikaa, jolloin naiset ja miehet olivat rautaa ja laivat puuta. Nyt on päinvastoin. Kun seppä sunnuntaina lepäsi työviikon jäljiltä, ei tarvinnut haikailla punttisalin perään.

Sokerina pohjalla oli Strömsbergin ruukki, josta kirjoittaja harjaantunein rautatiebongarin silmin havaitsi pajan nurkassa, maalattiassa kapearaiteiset rautatiekiskot vielä alkuperäisellä paikallaan. Onneksi insinööri Tero Hakkarainen pelasti tilanteen paperisella IKEA:n mittanauhalla. Mittasin kapearaiteisen rautatien leveydeksi 840 mm! Matkalla pitää siis aina olla mittanauha mukana, koska sillä voi mitata rautatien leveyksiä tai kertoa vaimolle, ettei tätä huonekalua voi ostaa meidän kotiin, koska se on liian iso tai leveä.

Pihalta löysin puoliksi pensaikkoon hautautuneena usean metrin korkuiset betonituet, joiden päällä kapearaiteinen rautatie toi Strömsbergin ruukkille junarataa pitkin ilmeisesti rautamalmia ja puuhiiltä suoraan masuunin korkeudelle, johon rautatie korkeudesta ja suuntauksestaan päätellen näyttää aikoinaan päättyneen. Tämä oli kapearaiteista museorautatietä ammatikseen suunnittelevalle puheenjohtajalle hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta.

Oli kerta kaikkiaan huikea matka, onneksi lähdimme mukaan! Näin jälkeen päin ajatellen, matka antoi paljon enemmän kuin mitä edes olin alun perin voinut kuvitella. Niin triviaalia kun onkin todeta tämä ääneen, on aivan eri asia tietää jokin kirjatietona, verrattuna siihen, että sen on nähnyt ja kokenut omin silmin.

 

 

Tulevia tapahtumia ja vuosiohjelmasta:

 

YHDISTYKSEN JUHLAVUOSI 2020: SUOMEN VALLONIT RY TÄYTTÄÄ 25 VUOTTA

Yhdistys täyttää 25 vuotta vuonna 2020. Meillä tulee olemaan isot karkelot ja juhlallisuudet sen kunniaksi Fiskarsin ruukin maisemissa Länsi-Uudellamaalla, kesän 2020 kynnyksellä. Alustavasti olemme varanneet viikonlopun 30.–31.5.2020 juhlallisuuksiin. Varaa päivämäärät kalenteriisi jo nyt ja osallistu iloisesti! Ruotsin vallonijälkeläisiä tulee myös Suomeen.

yhdistyksen 25-vuotishistoriikki

Hallitus päätti syksyllä 2018 julkaista toiminnastaan 25-vuotishistoriikin, joka esitellään kesällä 2020 juhlallisuuksien yhteydessä.

Tähän tarvitaan kuvia, tekstiä ja muuta. Jos voit osallistua, niin ole yhteydessä Jan-Erik Elfvingiin,  Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. tai puh. +358 (0)400 630347.  Kiitos jo etukäteen!

Jäsentiedotteita voi ladata tästä. Tästä voit ladata viimeiset kirjeet PDF-muodossa:

2020

 

2019

 

2018

ota yhteyttä, kysy sähköpostilla

 

hallitus 2019-2020

 

Kenneth Silver, hallituksen jäsen, puheenjohtaja

Karin Sandqvist, hallituksen jäsen, varapuheenjohtaja

Anita Ismark, tukijäsen (5.4.2020-)

Henry Johansson, hallituksen jäsen, rahastonhoitaja

Jan-Erik Elfving, hallituksen jäsen, sihteeri